Tarkemmin elämästäni

Hyvää sunnuntaita!

Ajattelin kirjoittaa nyt tarkemman esittelyn itsestäni, kun tuo ensimmäinen postaus jäi vähän pintaraapaisuksi.
Olen kotoisin Varsinais-Suomesta. Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja kaksi isoveljeä. Viikko sitten elämässä tapahtui iso muutos, kun meidän 13-vuotias Nöpö -kissa nukkui pois. Nöpö oli minulle kaikki kaikessa, ei pelkästään lemmikki vaan myös ystävä ja perheenjäsen. Nöpön poismeno oli ja on edelleen minulle kova paikka. Ikävä on kova.

Olen pienestä asti ollut kissaihminen. Olen viettänyt lapsuuteni suuressa maalaistalossa ja meillä on aina ollut kissoja. Talo tuntuu todella tyhjältä ilman portaissa kipittäviä askelia ja hiljaista kehräystä.

Nykyisin asun poikaystäväni kanssa kaksiossa Porissa ja opiskelen ammattikorkeakoulussa. Haaveilen jo isommasta asunnosta, muutosta toiseen kaupunkiin, perheen perustamisesta ja oikeasta ammatista. Opiskelu on aina ollut minulle vain välttämätön paha. Odotan sitä, että kelan tukien sijaan tilille juoksee säännöllinen palkka. Olen lievästi materialisti. Tykkään ostella kivoja vaatteita ja kenkiä sekä meikkejä ja ihonhoitotuotteita. Myöskin rakas harrastukseni matkustelu olisi helpompaa jos tulot olisivat säännöllisemmät...

Ennen ammattikorkeakoulua suoritin ylioppilastutkinnon musiikkilukiossa, Turussa. Musiikki on ollut iso osa elämääni jo monen vuoden ajan. Ala-asteella (ja vähän yläasteellakin) soitin pianoa. Tosin pianonsoitto oli minulle siihen aikaan lähinnä rasite. Vasta kun liityin kaverieni bändiin laulajaksi löysin kunnolla rakkauden musiikkiin. Bändissä lauloin muutaman vuoden, ja tuli tehtyä aika monta hääkeikkaa noiden vuosien aikana. Bänditouhut jäivät luokion myötä, mutta lauluharrastusta jatkoin ensin lukion laulunopettajan tunneilla ja myöhemmin konservatoriossa. Tällä hetkellä en käy laulutunneilla tai muissa musiikillisissa harrastuksissa, mutta musiikki on silti edelleen iso osa elämääni.

Musiikin ja matkustelun lisäksi harrastan juoksemista. Tällä hetkellä tosin on motivaatio vähän hukassa, mutta yritän taas päästä vauhtiin kesän aikana. Liikunnassa vaikein vaihe on se kun nostaa takapuolen ylös penkiltä ja lähtee liikkumaan. Itse juokseminen on mielestäni mahtavaa! Ja lenkin jälkeen olo on yleensä todella hyvä! Viime kesänä toteutin unelmani ja juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Aina välillä olen leikitellyt ajatyksella, että juoksisin maratonin ennen kuin täytän 30, mutta saa nyt nähdä. On tässä ainakin 9 vuotta aikaa! ;)

Olen liikunnan ja terveysintoilun suhteen todellinen tuuliviiri. Välillä on aikoja, kun liikun 5 kertaa viikossa, syön todella terveellisesti ja olen todella motivoitunut. Sitten toisinaan taas motivaatio hukkuu kokonaan (yleensä jos tulen kipeäksi tai on kiireitä) ja liikuntakertoja viikossa ei kerry yhtään. Aion kirjoittaa aiheesta postauksia, kunhan saan itseäni taas niskasta kiinni :)

Kahvi on suurin paheeni. Sitä tulee juotua monta kuppia päivässä, tätä postaustakin kirjoittaessa vieressä on ihana muumimukini. :) 

Hyvää päivänjatkoa! 

xoxo, Eeva

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla