keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Utö

Melkein kaksi viikkoa siitä kun viimeksi kirjoitin! Tuntuupa pitkältä ajalta. Kaksi viimeviikkoa ovat olleet todella kiireiset, ei niinkään töiden, vaan lomailun merkeissä. Ensimmäinen viikko kului perheen kanssa, veljenlasten kanssa touhutessa. Mukaan mahtui yksi muumimaailma -käynti, vaahtokarkkien grillaamista, barbeilla leikkimistä ja muuta kivaa. Ei tullut juuri otettua kuvia viikolta, mutta viikonloppuna lähdimme poikaystävän (tai pitäisikö sanoa avomiehen..) kanssa Utöseen, ja siellä kuvia tuli napsittua senkin edestä!



Utö on pieni saari Turun saaristossa ja kuuluu nykyisin Paraisten kaupunkiin. Rakastuin paikkaan jo viime kesänä, kun ensimmäisen kerran kävin siellä, nyt tunteet vain syvenivät. Monelle lappi on todella tuttu paikka, mutta Suomen toinen ääripää jää kokonaan näkemättä. Ulkosaaristo nimittäin on mielestäni aivan omaa luokkaansa. Paikka on kuin henkäys jostain menneisyydestä ja luonto aivan eri näköistä kuin missään muualla Suomessa. Utöstä entistä mielenkiintoisemman tekee sen historia kaikkine haaksirikkotarinoineen. 



Lähdimme perjantaina Eivor -laivalla kohti Utötä. Matka kesti 4,5 tuntia Pärnäisistä ja saavuimme perille vasta myöhään illalla. Majoituimme Utö Havshotellin yhteydessä olevaan matkustajakotiin. Yöpyminen siellä on todella edullista, vain 80 €/kaksi yötä, sis. hotelliaamiaisen! Suosittelen lämpimästi!


Saarella kiertelimme katsomassa nähtävyyksiä ja luontoa; Utössä parasta ajanvietettä on vaan istuskella kallioilla ja katsella merta. Paikka on karulla tavalla äärettömän kaunis! Palasimme kotiin sunnuntai-iltana. 


Utö on kyllä paikka joka vie sydämen mennessään. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos vaan on siihen joskus mahdollisuus! Uskon, että saarella vierailuni ei todellakaan jäänyt viimeiseksi. 

Jos kiinnostaa: www.uto.fi

Nyt on loimailut taas hetkeksi lomailtu ja pyrin palaaman taas kirjoittamisen pariin vähän useammin. Hauskaa loppuviikkoa! :)

xoxo, Eeva

1 kommentti:

  1. Lopultakin! :D Koitan iteki saada tänään kirjotettua, kunhan talo rauhottuu.

    VastaaPoista