It´s a good to day to be alive

Aurinkoista lauantaita!

Tänään on hyvä päivä. Aamu lähti liikkelle puolen tunnin juoksulenkillä äidin kanssa raikkaassa ulkoilmassa. Rakastan syksyistä maaseutua! Muuten päivään on kuulunut ystävien kanssa hengailua ja koulutehtävien tekoa. On muuten mahtava tunne kun saa jonkun tehtävän valmiiksi!

Hyvän päivästä ei kuitenkaan tee koulutehtävät, vaan ihana keli ja ihanat ihmiset! Rakastan tällaisia laiskoja koti-päiviä, kun voi olla lökäreissä ja villasukissa ja kuljeskella ilman meikkiä.

Villasukat <3

Vaikka kovasti suunnittelin, että säästäisin shoppailut tuleville ulkomaanmatkoille, päädyin kuitenkin eilen ostamaan itselleni uudet syksykengät, koska A. En voi enää kulkea ballerinoissa näillä keleillä, B. Löysin täydelliset, juuri sellaiset, joita olen ajatellut!

Ja nyt on myös ratkaistu se ongelma, että mitä laitan jalkaan sekä Tukholmaan, että Gdanskiin. Mielestäni nämä on niin helppo yhdistää moneen asukokonaisuuteen ja lisäksi ovat todella hyvät jalassa!

Koska tämän päivän postaukseni näyttää muutenkin olevan nyt sitäsuntätä, ajattelin loppuun vielä mainita että satsumat ovat taas todella hyviä tällä hetkellä!

En tiedä olenko ainoa, mutta minulle ainakin satsumat ovat joka vuosi takuuvarma syksyn merkki. Nyt niitä tulee sitten taas syötyä aamupalalla, lounaalla, välipalalla ja vähän joka välissä. 

Illalla luvassa pienimuotoista tyttöjeniltaa ja tarkoitus on tehdä ihanaa kaura-omenapaistosta. Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!

xoxo, Eeva

Kuulumisia :)

Ensimmäinen kouluviikko on nyt melkein takana. Huomenna vielä yksi kokous- ja kongressipalveluiden tunti ja sitten viikonlopun viettoon vanhempien luokse! :) Viikko hurahti tosi nopeasti ja olen jostain syystä ollut todella energinen koko viikon. Ehkäpä syynä on säännöllinen liikunta? ;)

Tavoistani poiketen olen alkanut suunnittelemaan asioita paremmin. Pyrin käymään kaupassa harvemmin, jotta rahaa ei menisi kaikkeen turhaan. Tämän takia suunnittelen nyt viikon ruokalistan maanantaina ja pyrin ostamaan kaikki ruoka-ainekset jo silloin. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa!

Olen myös alkanut suunnittelemaan päivän vaatetuksen etukäteen. Aiemmin minulla oli ongelmana, että kun olisi pitänyt jonnekkin lähteä, seisoin vaatehuoneessa kysymysmerkkinä ja katselin täysiä hyllyjä. Silti ei ollut mitään päällepantavaa. Nyt koitan miettiä vaatteet jo etukäteen, niin ei tule vaatekriisiä aamulla!

Aina kun alkaa uusi vuodenaika, rakastan asukokonaisuuksien suunnittelua, koska on taas jotain "uutta" puettavaa. Tämän päivän asu:

Vaaleansiniset/turkoosit pillifarkut Cubukselta, valkoinen t-paita ja kengät h&m:stä,
huivi Pieces ja pöllökoru Espanjasta.

Rakastan näitä pitsitossuja <3

Suunnitelmallisuus auttaa myös liikkumisessa. Olen nimittäin alkanut merkkaamaan kalenteriin etukäteen seuraavan viikon liikuntakerrat. Helpottaa aikataulutusta! Liikuntahaaste on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen todella motivoitunut tällä hetkellä ja nyt onkin vähän jopa tylsä olo kun on "lepopäivä". Koitan hillitä itseäni, etten nyt pilaa tätä taas sillä, että treenan itseni kahdessa viikossa ylikuntoon ja sitten liikkuminen jää kokonaan. Lauantaina pääsen sitten taas maaseudulle juoksemaan! :)

Eipä nyt tällä kertaa muuta, hauskaa viikonloppua!

xoxo, Eeva

Liikuntamotivaatio!

Sateista, mutta silti mahtavaa perjantaita! Aloitin tällä viikolla "liikuntasuunnitelmani" noudattamisen ja takana on nyt kaksi puolen tunnin juoksulenkkiä ja kaksi puolen tunnin kahvakuulatreeniä. Joogan päätin jättää sunnuntaille. Mutta olen todella ylpeä itsestäni! Koko kesä on mennyt siinä, etten käytännössä ole liikkunut yhtään ja nyt olen pukenut treenivaatteet päälle jo neljä kertaa tällä viikolla. Oli kyllä päiviä, kun ei niin kauheesti olisi jaksanut liikkua, (varsinkin kun lihakset olivat vielä edellisenkin päivän jäljeltä tulessa) mutta nujersin sen ruikuttajan äänen päässäni ja lähdin liikkumaan! Ja olo on kyllä todella mahtava!

Juoksemisen aloitin kevyesti 2-minuuttia juoksua - 1 minuutti kävelyä intervallilla, koska pyrin nyt pidempiaikaisempaan elämäntapamuutokseen, ja uskon onnistuvani paremmin, jos en heti lähde juoksemaan 12 kilometrin rääkkilenkkiä. Kun aloittaa liikuntaharrastuksen, on parasta aloittaa maltillisesti, koska liikunnan jälkeen pitää jäädä tunne, että voisi vielä vähän liikkua. Jos on lenkin jälkeen aivan kuollut, luultavasti on vaikeampi seuraavalla kerralla lähteä liikkeelle.

Freshin näköisenä lähdössä lenkille! :D Älkää välittäkö sekaisesta taustasta. :P

Kahvakuulatreeneihin käytin YouTubesta löytämääni 30 -minutin ohjelmaa aloittelijalle sekä Ilona & Hyvä olo lehdessä (2.1.2013) ollutta kahvakuulaohjelmaa, joka koostui seitsemästä liikkeestä. Kahvakuula on kyllä äärimmäisen tehokas liikuntamuoto! Siinä yhdistyy sekä lihaskunto, että aerobinen liikunta.

Heti ensimmäisen juoksulenkin jälkeen mieleen palautui taas, miksi rakastan juoksemista niin paljon. Olo lenkin jälkeen on nimittäin aivan uskomaton! (Siitä huolimatta, että hiki virtaa ja olen punainen kuin tomaatti...) Minua on jo pidempään ärsyttänyt oma saamattomuuteni. Päätän aina, että nyt alan liikkua jne. Ja haaveilen paremmasta kropasta. Mutta sitten ei kuitenkaan koskaan tee asialle mitään, tai jättää leikin kesken heti kun ei enää huvita. Täytyy potkia itsensä liikkeelle silloinkin kun ei huvita! Pidemmän päälle tämä on kuitenkin parasta itsensä kannalta. Joten liikkukaa ihmiset! ;)

Kohta lähden viikonlopun viettoon poikaystävän luo Tampereelle. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

xoxo, Eeva

Kuusamo, uusia kenkiä, liikuntahaaste...

Heippahei taas kerran pitkästä aikaa! Piti kirjoittaa jo piankin viime postauksen jälkeen, mutta sitten se jäi työkiireiden ja lomailun takia. Viime viikko tuli vietettyä nimittäin Kuusamossa poikaystävän ja vanhempien kanssa. Viikko vierähti todella nopeasti patikoidessa Valtavaaralla ja Pienellä Karhunkierroksella, sekä kalastellessa koskella. (Tai oikeastaan muut kalasti ja minä lähinnä pyörin mukana)

Oli ihana viettää pitkästä aikaa kunnon mökkiloma pohjoisessa, saunoa ja syödä hyvin, sekä viettää laatuaikaa ihanien kanssa. Pohjoiseen menemisessä huono puoli on pitkä ja puuduttava ajomatka, jotka kaikkine pysähdyksineen kestää meiltä 12 tuntia/suunta. 

Patikoidessa huomasin, että oma kunto on uhkaavasti huonontunut viime vuoden keväästä, joten nyt on aika oikeasti tarttua härkää sarvista ja aloittaa liikkuminen. Pitkällä ajomatkalla ehti suunnitella kaikenlaista ja sovittiinkin poikaystävän kanssa pienestä haasteesta. Päätimme, että syyskuun alusta alkaen aloitamme systemaattisen liikunnan viikottain ja teimme päätöksen siitä, kuinka monta kertaa viikossa kumpikin alkaa liikkua. Sovimme myös, että jos jompi kumpi jättää viikon liikunnat välistä, joutuu maksamaan toiselle "sakon". Aiomme pitää kirjaa liikuntakerroista, jotta sitten on helppo seurata, että kumpikin toimii haasteen mukaisesti. Päätimme, että aloitamme haasteen koulujen alkaessa 1.9 ja jatkamme sitä ainakin joulukuulle asti. Jätämme pois laskuista viikot, joilla on kipeänä tai matkoilla. 

Saa nähdä miten haaste onnistuu. Uskon, että itselleni tämä on ainakin hyvä juttu, sillä kun on jotain toiselle "luvannut" on vaikeampi olla toteuttamatta lupausta. Jos vain mielessään tekee päätöksen, että "alampa liikkua", voi helposti luistaa päätöksestä, kun kukaan ei ole "vahtimassa". 

Suunnittelin itselleni seuraavanlaista viikko-ohjelmaa:

• Kahvakuula/lihaskunto 2 krt/vko
• Juoksu 2 krt/vko
• Jooga 1 krt/vko

En tavoittele mitään "kehonrakentajan vartaloa", joten jätin lihaskuntokertojen määrän vain kahteen. Olen muutamia kertoja kokeillut kahvakuulaa ja silloin innostuin siitä niin, että päätin hankkia myös itselle sellaisen. Vähän kyllä hirvittää, että mahtuuko meidän pienessä kaksiossa heiluttelemaan sitä! :D

Juoksuharrastusta taas olen kaipaillut jo jonkin aikaa, tai lähinnä sitä tunnetta joka tulee hyvän lenkin jälkeen. En ole mikään asiantuntija, joten en tiedä, onko tässä eri tyylisiä liikuntamuotoja "oikeassa suhteessa", mutta aion ainakin aloittaa tällä.

Vaikka haaste alkaakin vasta syyskuussa, tarkoitukseni on pikkuhiljaa taas kaivaa lenkkarit ja liikuntavaatteet esiin ja "herätellä kroppaa", jottei sitten syyskuun ekalla viikolla ole kauhea shokki, kun liikuntakertojen määrä viikossa vaihtuukin nollasta viiteen. Jos teitä kiinnostaa, voin kirjoitella sitten matkan varrella tuntoja (, tuskaa) ja edistymistäni. Tai luultavasti kirjoitan kyllä joka tapauksessa... ;)

Loppuun ajattelin vielä esitellä kenkähankintojani. Minun on todella vaikea löytää kenkiä, joista pidän, varsinkin silloin, kun todella tarvitsisin uusia. Siksi ostan yleensä kenkiä sitä mukaan, kun löydän kivoja, vaikkei minulla juuri sillä hetkellä olisikaan niille käyttöä. Viime viikkoina olen löytänyt peräti kolmet kengät, ballerinat ja korkkarit ihan tutusta ja turvallisesta Prismasta ja nahkaiset varvassandaalit pienestä kenkäliikkeestä Kuusamon keskustasta.

Korkkarit ostiin, koska mielestäni jokainen tarvitsee yhdet hyvät perus mustat korkkarit,joilla on hyvä kävellä. Nämä mielestäni käyvät sekä "arkikäyttöön", että myös vähän juhlallisempaankin menoon. Korkeasta korosta huolimatta näillä on yllättävän hyvä kävellä ja kaiken lisäksi pohjassa on myös "liukueste".

Tulipas taas vaihteeksi vähän pidempi postaus. Olen pahoillani, että kuvia ei ole tällä kertaa tämän enempää. Yritän jatkossa kuvailla enemmän!

Hauskaa viikkoa ja nauttikaa nyt vielä aurinkoisista päivistä kun niitä on! :)

xoxo, Eeva

Ps. Toiveita saa taas kerran esittää, jos tulee mieleen jotain, josta haluaisitte minun tekevän postauksen. 

Tarkemmin elämästäni

Hyvää sunnuntaita!

Ajattelin kirjoittaa nyt tarkemman esittelyn itsestäni, kun tuo ensimmäinen postaus jäi vähän pintaraapaisuksi.
Olen kotoisin Varsinais-Suomesta. Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja kaksi isoveljeä. Viikko sitten elämässä tapahtui iso muutos, kun meidän 13-vuotias Nöpö -kissa nukkui pois. Nöpö oli minulle kaikki kaikessa, ei pelkästään lemmikki vaan myös ystävä ja perheenjäsen. Nöpön poismeno oli ja on edelleen minulle kova paikka. Ikävä on kova.

Olen pienestä asti ollut kissaihminen. Olen viettänyt lapsuuteni suuressa maalaistalossa ja meillä on aina ollut kissoja. Talo tuntuu todella tyhjältä ilman portaissa kipittäviä askelia ja hiljaista kehräystä.

Nykyisin asun poikaystäväni kanssa kaksiossa Porissa ja opiskelen ammattikorkeakoulussa. Haaveilen jo isommasta asunnosta, muutosta toiseen kaupunkiin, perheen perustamisesta ja oikeasta ammatista. Opiskelu on aina ollut minulle vain välttämätön paha. Odotan sitä, että kelan tukien sijaan tilille juoksee säännöllinen palkka. Olen lievästi materialisti. Tykkään ostella kivoja vaatteita ja kenkiä sekä meikkejä ja ihonhoitotuotteita. Myöskin rakas harrastukseni matkustelu olisi helpompaa jos tulot olisivat säännöllisemmät...

Ennen ammattikorkeakoulua suoritin ylioppilastutkinnon musiikkilukiossa, Turussa. Musiikki on ollut iso osa elämääni jo monen vuoden ajan. Ala-asteella (ja vähän yläasteellakin) soitin pianoa. Tosin pianonsoitto oli minulle siihen aikaan lähinnä rasite. Vasta kun liityin kaverieni bändiin laulajaksi löysin kunnolla rakkauden musiikkiin. Bändissä lauloin muutaman vuoden, ja tuli tehtyä aika monta hääkeikkaa noiden vuosien aikana. Bänditouhut jäivät luokion myötä, mutta lauluharrastusta jatkoin ensin lukion laulunopettajan tunneilla ja myöhemmin konservatoriossa. Tällä hetkellä en käy laulutunneilla tai muissa musiikillisissa harrastuksissa, mutta musiikki on silti edelleen iso osa elämääni.

Musiikin ja matkustelun lisäksi harrastan juoksemista. Tällä hetkellä tosin on motivaatio vähän hukassa, mutta yritän taas päästä vauhtiin kesän aikana. Liikunnassa vaikein vaihe on se kun nostaa takapuolen ylös penkiltä ja lähtee liikkumaan. Itse juokseminen on mielestäni mahtavaa! Ja lenkin jälkeen olo on yleensä todella hyvä! Viime kesänä toteutin unelmani ja juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Aina välillä olen leikitellyt ajatyksella, että juoksisin maratonin ennen kuin täytän 30, mutta saa nyt nähdä. On tässä ainakin 9 vuotta aikaa! ;)

Olen liikunnan ja terveysintoilun suhteen todellinen tuuliviiri. Välillä on aikoja, kun liikun 5 kertaa viikossa, syön todella terveellisesti ja olen todella motivoitunut. Sitten toisinaan taas motivaatio hukkuu kokonaan (yleensä jos tulen kipeäksi tai on kiireitä) ja liikuntakertoja viikossa ei kerry yhtään. Aion kirjoittaa aiheesta postauksia, kunhan saan itseäni taas niskasta kiinni :)

Kahvi on suurin paheeni. Sitä tulee juotua monta kuppia päivässä, tätä postaustakin kirjoittaessa vieressä on ihana muumimukini. :) 

Hyvää päivänjatkoa! 

xoxo, Eeva

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla